Ostaa Polarn.O.Pyretiä, odottaa niiden syysmallistoa yhtä paljon kuin teini-ikäinen suosikkibändinsä uutta julkaisua.
Hankkii jälkikasvulleen Ticket2Heavenin haalarin talveksi ja varmuuden vuoksi vielä Reimatecin.
On ylettömän kiinnostunut vauvansa ruokinnasta, vaippavaihtoehdoista (osaa perustella miksi tai miksi ei käytä kestoja), ihonhoidosta (käytättekö tekin tätä luomuvoidetta, ahaa), rutiineista ja varhaisesta vuorovaikutuksesta.
Käyttää lastaan muskarissa ennen kuin mukula osaa edes kääntyä vatsalleen ja uskoo lapsen nauttivan laululeikeistä tulkiten tahattomat hymyt ja kädenheilautukset "musiikin mukana elämiseksi".
Ostaa lapselle helistintossut, jotta lapsi älyäisi jalkansa lajitovereitaan hanakammin. Ja salaa, hyvin salaa, hermostuu kulkusten jatkuvasta hyödyttömästä kilinästä. Lapsi ei ymmärrä mistä kilinä kuuluu.
Vertailee kokemuksiaan kanssaäitien kanssa positiiviseen sävyyn. Jos väsymys/tylsyys/ahdistus mainitaan, sen jälkeen muistetaan vuolassanaisesti kertoa, miten kuitenkin lapsen kanssa oleminen on ainutlaatuista, nautinnollista ja kuinka nopeasti lapset kasvavat isoiksi. "Täällä vain vieraina meillä."
Sisustaa lapsen huonetta Ikealla, söpöillä eläinhahmoilla, kirjahyllyssä lapsen isän vanhat ensikengät. Kehyksissä kuvia isästä, äidistä ja pienokaisesta. Jossakin lapsen nimi puukirjaimin, hyllyn päällä ehkä. Lelukorissa kauneimmat lelut, kannellisissa laatikoissa rumat. Vaatekaapissa järjestyksessä vauvanvaatteet koon mukaan.
Muistaa kertoa kuinka ylpeä on osallistuvasta puolisostaan. Osaa käyttää termiä "jaettu vanhemmuus" ja katsoo kaihoisasti lapsen ja isän haurasta käsinkosketeltavan itkettävän kaunista suhdetta.
Suljettujen ovien takana riidellään puolison kanssa, vauvan pään yli huutaen kumpi on väsyneempi, vedotaan epäreilulla tavalla tunteisiin. Kukaan ei jaksa halailla unettomien öiden sankarina. Kuka jätti pesukoneen tyhjentämättä, pyykkien mädäntyvä haju lyö kasvoille. Perse on levinnyt, eikä imetys laihduttanutkaan. Tuttipullo pyörii vastaan lattialla, äiti könyää sohvan alta tuttivarastoa pesuun. Kaikissa sideharsoissa on laikkuja. Kloriittipullo on aukaisemattomana lukollisessa kaapissa, taaperon saavuttamattomissa.
Ja kaikki tämä, totta. Ei yhtään totta. Siellä jossain seassa se varmaan on. Totuus. Ensimmäisen vuoden epävarmuus, sekamelska vaihtuu takaisin tuttuun minuuteen. Muistotkin näyttäytyvät oikeissa mittasuhteissaan, kaikesta kuoriutuu esiin voitto!
"Lapsi on vain lainassa meillä, ja niin, kasvaa liian nopeasti!"
