Läpipainolaattaan oli tehty yhdeksän tyhjää. Yhteensä tyhjiä oli jo melkein kaksikymmentä, kun laskettiin mukaan jo roskakorissa oleva kokonaan tyhjennetty laatta. Niitä tyhjiä hän mietti, kun hän tajusi olevansa onnellinen. Tunne valtasi hänet äkkiäarvaamatta bussin nytkähdellessä väliin kiihdytellen väliin jarrutellen eteenpäin kohti aina vilkastuvaa pääkaupungin keskustaa. Vaunut keikkuivat hänen edessään, hän tunsi olevansa urhea ollessaan vauvan kanssa kahden bussissa. Urhea ja, niin, ja onnellinen. Mistä se onnen tunne tuli? Voiko aivokemia korjaantua onnelliseksi ihan oikeasti? Yhtäkkinen tyytyväisyyden ja mielihyvän suloinen sekoitus antoi käskyn kasvolihaksille. Hakaniemen tori sai synnytyksen jälkeisen ensimmäisen aidon hymyn.
"Jos sinä tosissaan näitä tarvitset, niin sitten. Tämähän on hormonaalinen tila ja menee kyllä muutamassa kuukaudessa ohi. Normaali hormonaalinen tila synnytyksen jälkeen. Mutta kyllä minä sen reseptin kirjoitan." Ei ole normaalia haluta kuolla, jos on pienen vauvan äiti, sanokoon pitkälle kouluttautunut ihminen mitä hyvänsä. "Jos sinä tosissaan näitä tarvitset." Kuka haluaa syödä mielialalääkettä huvikseen? Eikö niitä tarvita aina TOSISSAAN? Hormonaalinen tila. HOR-MO-NAA-LI-NEN TI-LA. HORROR tila se on, täyttä kalmakauhua joka hetki. Mieslääkäri saatana, niinpäniin. Siinä hän istuessaan, vaunuista kiinni pitäessään, mietti olisiko pitänyt kuukausia vältellä autoteitä, jotta hormonaalinen tila normalisoituisi? Olla kiintymättä lapseen, olla nukkumatta, syömättä, nauttimatta mistään, koska tila vittu normalisoituisi ajan myötä? Kun hän nyt kuuli inahduksen vaunuista, asetti tutin uudelleen pojan suuhun, ja kun onnen tunne levitti lämpöään heidän kahden välille, hän päätti olla ymmärtämättä, miksi pitäisi olla sankaritar. Hän sen sijaan päätti tehdä läpipainopakkaukseen uuden tyhjän vaikka loppuelämänsä, jos tyhjiä tekemällä saisi täyden sydämen.
maanantai 18. tammikuuta 2010
keskiviikko 6. tammikuuta 2010
Katse hetkeksi taaksepäin
1. Mitä sellaista teit vuonna 2009, mitä et ollut tehnyt koskaan aiemmin?
Rakastuin ensisilmäyksellä ja löysin elämäni miehen, tulin raskaaksi, valmistuin ammattiin, menin naimisiin ja synnytin eli tulin äidiksi. Huhheijaa!
2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi, ja teetkö enemmän ensi vuodelle?
En muista juuri tehneeni. Toivoin lisää ahdistusvapaita päiviä ja tavallaan se toive toteutui. Vähintään puolet vuodesta meni todella mukavissa tunnelmissa ainakin noin henkisesti, kunnes fyysisesti erittäin raskas odotusaika imi mehut ja vaikutti mielialaanikin.
3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
Voi, hirveän moni! Se on jotain niin kivaa ja hienoa! On ihanaa, kun on vertaistukea, muita äitejä jakamassa näitä lapsen saamisen tuntoja.
4. Kuoliko kukaan läheisesi?
Ei, onneksi.
5. Missä maissa kävit?
En käynyt kuin Virossa Tallinnassa minihäämatkalla syyskuussa. "Oikea" häämatka toteutunee ensi syksynä.
6. Mitä sellaista haluaisit vuonna 2010, jota puuttui vuodesta 2009?
Masennuksen selättämistä siten, että se jäisi elämässäni nyt taakse ihan kokonaan. Toivon myös, että uskaltaisin nauttia enemmän ja pelkäisin tulevaa sekä stressaisin vähemmän. Kun on mennyt paljon pieleen, tuntuu usein, että ei uskalla ihan avata silmiään elämälle.
7. Mitkä vuoden 2009 päivämäärät tulet aina muistamaan ja miksi?
24.1.2009 tapasin aviomieheni, 29.5.2009 valmistuin, 4.9.2009 menin naimisiin, 16.11.2009 syntyi Poika.
8. Mikä oli suurin saavutuksesi tänä vuonna?
Avioliitto ja lapsi, eli perheen perustaminen ja valmistuminen ammattiin. Oman vartalon asteittainen hyväksyminen synnytyksen jälkeen. Nyt kroppa näyttää mielestäni siedettävältä - jopa naisellisen kauniilta!
9. Mikä oli suurin epäonnistumisesi?
En tiedä voiko sitä laskea omaksi epäonnistumisekseni, mutta masennuksen palaaminen elämääni on ollut ainakin suuri pettymys, jos ei ihan epäonnistuminen. Tavallaan saan syyttää taudin uusiutumisesta hieman itseänikin, koska näin jälkiviisaana voin todeta, että lopetin masennuslääkityksen viime vuoden alussa ihan liian nopeasti ja en ottanut jo ennen synnytystä alkanutta ahdistavaa oloa tarpeeksi vakavasti. Kaikki merkit olivat ilmassa ja kun kokonaisuutta tarkastelee, onhan vuosi ollut aivan hurjaa haipakkaa. En siis vieläkään ymmärrä, mikä merkitys kohtuudella elämässäni on. Ehkä se, etten osaa kuunnella itseäni ja säädellä voimavarojani on suurin epäonnistumiseni.
10. Kärsitkö sairauksista tai vammoista?
Raskausaika oli täynnä kaikenlaista huonovointisuutta ja juuri ennen synnytystä sairastuin raskausmyrkytykseen. Synnytyksen jälkeinen masennus diagnosoitiin joulukuussa.
11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
Auto, ihan ehdottomasti! Tosin sitä en ostanut yksin, mutta yhtä kaikki, auto on maailman paras juuri nyt!
12. Kenen käytös herätti hilpeyttä?
Pojan, Aviomiehen, siskon lapsien ja kissojen. Omakin tietysti!
13. Kenen käytös masensi?
Oma, Isosiskon ja äidin.
14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Elämiseenhän ne menivät ja autoon sekä uuden kodon perustamiseen myös (ts. vauvaan).
15. Mistä olit oikein, oikein, oikein innoissasi?
Aviomiehestä ja kaikkeen häneen liittyvästä, valmistumisesta ja vauvastakin loppuvuotta kohden olen ollut hurjan innoissani. Suukkomussukka Poika!
16. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua vuodesta 2009?
Noloa myöntää, mutta Kristiina Braskin "Kuivilla susta". Siitä tulee mieleen kesä, Lappeenranta, rakkaus ja mies. Kyseinen kappale soi nonstoppina radiossa tuohon aikaan.
17. Viime vuoteen verrattuna, oletko:
b) laihempi vai lihavampi?
Laihempi. Imetys ja masennus imeneet useita kiloja.
c) rikkaampi vai köyhempi?
Selkeästi rikkaampi, kun valmistuin ja opiskelu loppui.
18. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?
Nauttineeni elämän kauneudesta ja asioista, jotka ovat vain järjestyneet niin hienosti.
19. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?
Pelänneeni, ahdistuneeni ja syöneeni herkkuja.
20. Kuinka vietit joulua?
Väsyneenä ensin anopin luona saunoen ja alkupalat syöden, myöhemmin sitten appiukon luona pääruokaa nauttien.
22. Rakastuitko vuonna 2009?
Rakastuin!!!!!
23. Kuinka monta yhdenyön juttua?
None.
24. Mikä oli suosikki tv-ohjelmasi?
Ei sellaisia oikein ole. Tuijotan mitä milloinkin sattuu tulemaan ja se on aika vähän se määrä, mitä tuijotan. Ruokaohjelmia ehkä eniten ja sitten leffoja.
25. Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut viime vuonna tähän aikaan?
En taida vihata ketään enää. Vihaan aina hetkittäin milloin mitäkin ja ketäkin, mutta tämä tunne ei kulje mukanani kestona.
26. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Jaa-a. En muista kirjoja, vaikka niitä olen lukenut. Ei tule mitään mieleen, ja se jos mikä on, on erittäin hälyttävää!
27. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?
Ei sellaisiakaan oikein ole ollut. Mitä ihmettä?
28. Mitä halusit ja sait?
Rakkauden ja perheen, ammatin, paremman elintason.
29. Mitä halusit muttet saanut?
Mielenrauhaa ja henkistä terveyttä.
30. Mikä oli suosikkileffasi tänä vuonna?
Tuuttaa tyhjää taas. Jaa, voisin tähän vastata, että Wrestler, koska kävimme katsomassa sen Aviomiehen kanssa ensitreffeillä!
31. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja kuinka vanha olit?
Täytin 29 vuotta ja taisin juhlistaa sitä ihan kotosalla. Kylässä oli perhettä ja pöydässä supernamia suklaakakkua Pikkusiskon leipomana!
32. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi mittaamattomasti tyydyttävämmän?
Se, että raskaus ja synnytys olisivat sujuneet ilman niin kamalan suuria komplikaatioita.
33. Kuinka kuvailisit henkilökohtaista pukeutumiskonseptiasi vuonna 2009?
Äitiysvaatteita ja tukisukkia. Tukisukat myös kesähelteellä, koska muuten olisivat jalat olleet sellaiset limpukat, että olisi jäänyt kävelyt siihen.
34. Mikä piti sinut järjissäsi?
Rakkaus, Aviomies, Pikkusisko, opinnot ja ystävät. Ei järjestystä näiden välillä, vaan nämä kaikki tekijät yhteensä.
36. Mikä poliittinen asia herätti eniten mielenkiintoasi?
Obama.
37. Ketä ikävöit?
Funkaa, Pikkusiskoa ja muutamia ystäviä.
38. Kuka oli paras tapaamasi uusi ihminen?
Poika ja tietysti Aviomies. Aviomiehen mukana on tullut kourallinen ihania uusia sukulaisia.
Rakastuin ensisilmäyksellä ja löysin elämäni miehen, tulin raskaaksi, valmistuin ammattiin, menin naimisiin ja synnytin eli tulin äidiksi. Huhheijaa!
2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi, ja teetkö enemmän ensi vuodelle?
En muista juuri tehneeni. Toivoin lisää ahdistusvapaita päiviä ja tavallaan se toive toteutui. Vähintään puolet vuodesta meni todella mukavissa tunnelmissa ainakin noin henkisesti, kunnes fyysisesti erittäin raskas odotusaika imi mehut ja vaikutti mielialaanikin.
3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
Voi, hirveän moni! Se on jotain niin kivaa ja hienoa! On ihanaa, kun on vertaistukea, muita äitejä jakamassa näitä lapsen saamisen tuntoja.
4. Kuoliko kukaan läheisesi?
Ei, onneksi.
5. Missä maissa kävit?
En käynyt kuin Virossa Tallinnassa minihäämatkalla syyskuussa. "Oikea" häämatka toteutunee ensi syksynä.
6. Mitä sellaista haluaisit vuonna 2010, jota puuttui vuodesta 2009?
Masennuksen selättämistä siten, että se jäisi elämässäni nyt taakse ihan kokonaan. Toivon myös, että uskaltaisin nauttia enemmän ja pelkäisin tulevaa sekä stressaisin vähemmän. Kun on mennyt paljon pieleen, tuntuu usein, että ei uskalla ihan avata silmiään elämälle.
7. Mitkä vuoden 2009 päivämäärät tulet aina muistamaan ja miksi?
24.1.2009 tapasin aviomieheni, 29.5.2009 valmistuin, 4.9.2009 menin naimisiin, 16.11.2009 syntyi Poika.
8. Mikä oli suurin saavutuksesi tänä vuonna?
Avioliitto ja lapsi, eli perheen perustaminen ja valmistuminen ammattiin. Oman vartalon asteittainen hyväksyminen synnytyksen jälkeen. Nyt kroppa näyttää mielestäni siedettävältä - jopa naisellisen kauniilta!
9. Mikä oli suurin epäonnistumisesi?
En tiedä voiko sitä laskea omaksi epäonnistumisekseni, mutta masennuksen palaaminen elämääni on ollut ainakin suuri pettymys, jos ei ihan epäonnistuminen. Tavallaan saan syyttää taudin uusiutumisesta hieman itseänikin, koska näin jälkiviisaana voin todeta, että lopetin masennuslääkityksen viime vuoden alussa ihan liian nopeasti ja en ottanut jo ennen synnytystä alkanutta ahdistavaa oloa tarpeeksi vakavasti. Kaikki merkit olivat ilmassa ja kun kokonaisuutta tarkastelee, onhan vuosi ollut aivan hurjaa haipakkaa. En siis vieläkään ymmärrä, mikä merkitys kohtuudella elämässäni on. Ehkä se, etten osaa kuunnella itseäni ja säädellä voimavarojani on suurin epäonnistumiseni.
10. Kärsitkö sairauksista tai vammoista?
Raskausaika oli täynnä kaikenlaista huonovointisuutta ja juuri ennen synnytystä sairastuin raskausmyrkytykseen. Synnytyksen jälkeinen masennus diagnosoitiin joulukuussa.
11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
Auto, ihan ehdottomasti! Tosin sitä en ostanut yksin, mutta yhtä kaikki, auto on maailman paras juuri nyt!
12. Kenen käytös herätti hilpeyttä?
Pojan, Aviomiehen, siskon lapsien ja kissojen. Omakin tietysti!
13. Kenen käytös masensi?
Oma, Isosiskon ja äidin.
14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Elämiseenhän ne menivät ja autoon sekä uuden kodon perustamiseen myös (ts. vauvaan).
15. Mistä olit oikein, oikein, oikein innoissasi?
Aviomiehestä ja kaikkeen häneen liittyvästä, valmistumisesta ja vauvastakin loppuvuotta kohden olen ollut hurjan innoissani. Suukkomussukka Poika!
16. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua vuodesta 2009?
Noloa myöntää, mutta Kristiina Braskin "Kuivilla susta". Siitä tulee mieleen kesä, Lappeenranta, rakkaus ja mies. Kyseinen kappale soi nonstoppina radiossa tuohon aikaan.
17. Viime vuoteen verrattuna, oletko:
b) laihempi vai lihavampi?
Laihempi. Imetys ja masennus imeneet useita kiloja.
c) rikkaampi vai köyhempi?
Selkeästi rikkaampi, kun valmistuin ja opiskelu loppui.
18. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?
Nauttineeni elämän kauneudesta ja asioista, jotka ovat vain järjestyneet niin hienosti.
19. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?
Pelänneeni, ahdistuneeni ja syöneeni herkkuja.
20. Kuinka vietit joulua?
Väsyneenä ensin anopin luona saunoen ja alkupalat syöden, myöhemmin sitten appiukon luona pääruokaa nauttien.
22. Rakastuitko vuonna 2009?
Rakastuin!!!!!
23. Kuinka monta yhdenyön juttua?
None.
24. Mikä oli suosikki tv-ohjelmasi?
Ei sellaisia oikein ole. Tuijotan mitä milloinkin sattuu tulemaan ja se on aika vähän se määrä, mitä tuijotan. Ruokaohjelmia ehkä eniten ja sitten leffoja.
25. Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut viime vuonna tähän aikaan?
En taida vihata ketään enää. Vihaan aina hetkittäin milloin mitäkin ja ketäkin, mutta tämä tunne ei kulje mukanani kestona.
26. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Jaa-a. En muista kirjoja, vaikka niitä olen lukenut. Ei tule mitään mieleen, ja se jos mikä on, on erittäin hälyttävää!
27. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?
Ei sellaisiakaan oikein ole ollut. Mitä ihmettä?
28. Mitä halusit ja sait?
Rakkauden ja perheen, ammatin, paremman elintason.
29. Mitä halusit muttet saanut?
Mielenrauhaa ja henkistä terveyttä.
30. Mikä oli suosikkileffasi tänä vuonna?
Tuuttaa tyhjää taas. Jaa, voisin tähän vastata, että Wrestler, koska kävimme katsomassa sen Aviomiehen kanssa ensitreffeillä!
31. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja kuinka vanha olit?
Täytin 29 vuotta ja taisin juhlistaa sitä ihan kotosalla. Kylässä oli perhettä ja pöydässä supernamia suklaakakkua Pikkusiskon leipomana!
32. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi mittaamattomasti tyydyttävämmän?
Se, että raskaus ja synnytys olisivat sujuneet ilman niin kamalan suuria komplikaatioita.
33. Kuinka kuvailisit henkilökohtaista pukeutumiskonseptiasi vuonna 2009?
Äitiysvaatteita ja tukisukkia. Tukisukat myös kesähelteellä, koska muuten olisivat jalat olleet sellaiset limpukat, että olisi jäänyt kävelyt siihen.
34. Mikä piti sinut järjissäsi?
Rakkaus, Aviomies, Pikkusisko, opinnot ja ystävät. Ei järjestystä näiden välillä, vaan nämä kaikki tekijät yhteensä.
36. Mikä poliittinen asia herätti eniten mielenkiintoasi?
Obama.
37. Ketä ikävöit?
Funkaa, Pikkusiskoa ja muutamia ystäviä.
38. Kuka oli paras tapaamasi uusi ihminen?
Poika ja tietysti Aviomies. Aviomiehen mukana on tullut kourallinen ihania uusia sukulaisia.
perjantai 1. tammikuuta 2010
Virta venhettä vie
Hehkuvaa punaista valuu norona valkoiselle posliinille. Hetken hätäännys kerääntyy rintalastan päälle tykyttämään, mistä se valuu? Punainen kiemurtelee ja tekee verijokeen sivuhaaroja sekunnin sadasosissa. Vauva on saanut haavan jalkaansa. Veri pulppuaa pienestä pikkuvarpaan päällä olevasta haavasta kummallisen voimallisesti. Vauva on parahtanut itkuun, sätkii pullajaloillaan, liukastelee punaisessa jokisuistossa. Nostan huutavan vauvan pois altaasta, huomaan viiltävän särön posliinin pinnassa, se on syyllisyyden mallinen särö, revin oikealla kädellä vessapaperia mukaani ja kiikutan happivajetta keuhkoini nakertava huoli rinnassani lapsen hoitoalustan päälle. Kiedon lapsen pyyhkeeseen ja painan paperitolloa pienen varpaan päälle kääröksi. Verta tippuu tippoina lattialle, se värjää hoitoalustan ja lapsi huutaa. Minä kiedon pyyhettä, tunnen itseni idiootiksi, niin vajaaksi, tyhmäksihuonoksiepä-äidiksi ja kiedon pyyhettä yhä tiukemmin. Sillä on kylmä, sattuu enemmän kun on kylmä, huomaan ajattelevani, paperitollo on jo kauttaaltaan punaisten läiskien peitossa. Nakkaan sen lattialle ja käärin jalkaan sideharsoa. Se on liian suuri, kömpelö ja ei pysy sätkivässä vauvanjalassa. Lapsi on menossa paniikkiin, hitaammin kuin minä, mutta yhtä kaikki menossa. Huuto yltyy palosireeniksi, laskeenousee tasaisena äänivirtana. Nostan lapsen rintaani vasten, veri värjää paitaani pieniä pisteitä.
Vien vauvan olohuoneeseen. Istumme sohvalla, minä liekutan vauvaa, vai ehkä itseäni, liekutan liekutan liekutan ja hyssytän ja suhisen lapsen korvaan. Itku vaimenee nyyhkytykseksi ja minä tuijotan läppärin kelloa. Miksi mies ei tule jo kotiin? Miksi minä olen täällä yksin? Miksi minä olen vastuussa tuosta ihmisenrääpäleestä, joka repii sydämeni palasiksi rakkaudesta ja syyllisyydestä, näiden kahden mahdottomasta liitosta. Tutkin itseäni herkeämättä, etsin rakkautta kuin hullu ja kun tunnistan, nappaan tunteesta kiinni, pitelen sitä heikkopäisenä ja saan synninpäästön kuin Ave Mariaa lukeva katolilainen. Vauva rauhoittuu rintaani vasten, raukkaparka muita äitejä sillä ei ole, minä puristan jalkaa ja tyrehdytän kamalaa välikohtausta pois tietoisuudestani. Ovi käy, mies astuu olohuoneeseen ja tuo mukanaan järjen.
Seuraavana päivänä vauvan jalassa on kiinniumpeutunut pieni viilto. Säälittävä palkeenkieli on menettänyt merkityksensä kuin yön synnyttämä pelkotila katoaa aamunkoiton ensimmäiseen säteeseen. Jäljellä uupumus, huohottava todellisuus. Tässä minä olen, tämän kaiken keskellä, enkä tunnista vessanpeilistä takaisin tuijottavia silmiäni. Hullunsilmät, väsyneet aukot. Sinähän voit jo paremmin, sanoi anoppi, kun peitin kaiken touhukkaan reippauden alle. En valehdellut, sanoin etten voi.
Vien vauvan olohuoneeseen. Istumme sohvalla, minä liekutan vauvaa, vai ehkä itseäni, liekutan liekutan liekutan ja hyssytän ja suhisen lapsen korvaan. Itku vaimenee nyyhkytykseksi ja minä tuijotan läppärin kelloa. Miksi mies ei tule jo kotiin? Miksi minä olen täällä yksin? Miksi minä olen vastuussa tuosta ihmisenrääpäleestä, joka repii sydämeni palasiksi rakkaudesta ja syyllisyydestä, näiden kahden mahdottomasta liitosta. Tutkin itseäni herkeämättä, etsin rakkautta kuin hullu ja kun tunnistan, nappaan tunteesta kiinni, pitelen sitä heikkopäisenä ja saan synninpäästön kuin Ave Mariaa lukeva katolilainen. Vauva rauhoittuu rintaani vasten, raukkaparka muita äitejä sillä ei ole, minä puristan jalkaa ja tyrehdytän kamalaa välikohtausta pois tietoisuudestani. Ovi käy, mies astuu olohuoneeseen ja tuo mukanaan järjen.
Seuraavana päivänä vauvan jalassa on kiinniumpeutunut pieni viilto. Säälittävä palkeenkieli on menettänyt merkityksensä kuin yön synnyttämä pelkotila katoaa aamunkoiton ensimmäiseen säteeseen. Jäljellä uupumus, huohottava todellisuus. Tässä minä olen, tämän kaiken keskellä, enkä tunnista vessanpeilistä takaisin tuijottavia silmiäni. Hullunsilmät, väsyneet aukot. Sinähän voit jo paremmin, sanoi anoppi, kun peitin kaiken touhukkaan reippauden alle. En valehdellut, sanoin etten voi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)