Kun ammattikorkeakoulu yrittää murhaa, kuka on vastuussa?

Sori, ei ole kuulunut meikästä mitään, koska olen huikaisevan vittuuntunut ja väsynyt. Opinnäytetyö on palautettu, esitetty ja julkistettu; edessä vain kypsyysnäyte. Sitä voisi innokkaimmat luulla, että nyt Gatalla helpottaa, mutta ehei! Voin sen tässä ilokseni todeta, että tahti vain on kiihtynyt. Laskin tuossa juuri, että tänään valmiiksi saamani yhden 31-sivuisen oppimistehtävän (rakentuen siten, että tuosta 31 sivusta noin 12-13 sivua on täysin omaa tekstiä, noin 7 sivua yhteistä ja loput toisen opiskelijan tekemää) lisäksi minulla on vielä kolme (joista yksi työelämän kanssa tehtävä kehittämishanke!!) kirjallista pari/ryhmätehtävää, jotka kaikki ovat laajuudeltaan melko samaa luokkaa. Edellä mainitsemieni lisäksi minulla on hommana vielä yksi etätentti ja kirjallinen, jotka ovat jääneet masisajoilta rästiin, ja joita en vain ole saanut syystä enkä toisesta suoritettua aiemmin - stupid me. Näiden ihanien lisäksi olen painanut koko kevään niska limassa, suorittanut puuttuvia tenttejä, tehnyt tehtäviä, vääntänyt opinnäytetyötä, käynyt luennoilla, töissä ja vääntänyt lisäksi aikamoisen kasan harkkoja sekä näytöksiä kasaan. Olen varmaan tulossa hulluksi kohta.

Alkaa olla hiukan mitäänsanomaton olo. Rakkaus menee tässä sivussa. Kaikki menee. Joskus tuntuu, että rakkauselämä on parasta, mitä tässä kiireessä minulle olisi voinut sattua. Se tuo elämään jotain juurevaa ja pysyvää. Pitää kiinni arjessa ja tuo hyvän olon. Toisaalta rakastuminen vie energiaa ja toisinaan on tehnyt mieleni pistää ihana Rakas pellolle kämpästäni. Ja niin olen välillä pahimpina väsymyksen aaltoina laittanutkin. Olen maannut kissojeni kanssa kuolemanhiljaisessa asunnossani sängyssä ja hiljaa vaipunut koomaan. Toisinaan Rakkaan näkeminen on ollut järjettömän virkistävää ja pelastanut varmalta opiskelupsykoosilta.

Oli miten oli, kolme viikkoa vielä. 8.5.2009 kaikki arvosanat on oltava arviointijärjestelmässä. Sen jälkeen jäljellä on enää opinnäytetyön kansittamista, sen viemistä nettiin ja yleistä haahuilua valmistumiseen liittyen. Kyl tää täst. Tai jotain. Minuutti kerrallaan ja noin. Hyvääkin on, mutta siitä myöhemmmin lisää. Pysykää jännityksessä siellä!