Laitan lemmikit linssiin, mutta tsuumaankin päivänkakkaroihin. Ne odottivat uskollisena merenä minua, kaukomatkalaista. Muistelin niitä jo varhain keväällä, kun kengänpohjan alle litskaantui räntää ja taisi vituttaa.
Sama unitauti iskee perillä. Ja sama raivo ennen lähtöä. Yhtä monta lasillista viiniä ja jaettua asiaa yön valoisassa hämärässä. Saunassa pelkään taas kuin hullu. Pienet vaaleat pyllynposket viistävät täydellisinä edestakaisin, hääräävät jalat liikkeelle, minä näen siinä hetkessä tulikuuman kiukaan.
Vedessä on liejua. Siitä rannasta ei koskaan tulekaan uintikelpoista. Niin kuin minusta ei koskaan tule täysin sen mökin kävijää, kun ei se ole minun mökkini ja siellä pitää laittaa roskat ulkona roikkuvaan pussiin. Biojäteastia asennettiin kävelymatkan päähän. Minä laittaisin laiskana ihmisenä pussit keittiöön ja murehtisin niitä sitten joskus. Enkä viitsisi juuri tiskata. Ainakaan käskystä.
Menen sinne taas pian.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti